Sateinen lauantai pyörähtää käyntiin aika-ajoilla liukkaalla radalla. Aamun tihkusade vaihtuu sumuksi ja lopulta sadepilvet haihtuvat myös sääennusteesta. Viikonlopun ensimmäisestä kisapäivästä on tulossa jännittävä ja vaiherikas. Botniaringin varikolla valmistaudutaan keskittymällä seuraavaan lähtöön.

Reijo Penna aloitti kilpailemisen vasta Samin jälkeen. Parinkymmenen vuoden jälkeen Moto Guzzi -mies ajoi ensin radalla Ducatia, mutta kilpailee nyt ensimmäistä kautta Yamahan tiimissä. Tiimi on uusi, mutta sen jäsenet ovat tehneet yhteistyötä jo aikaisemminkin. Ammattilaisista koostuva ryhmä toimii - tiimi näkee heti kuljettajan ajosta mitä täytyy tehdä, Reijon ei tarvitse opastaa.

Italialaisuuteen liittyy tietynlainen merkkiuskollisuus. Ducatissa on omat hyvät puolensa, mutta ajotekniikan on täytynyt muuttua. Reijo on joutunut tekemään paljon poisoppimista ajettuaan kauan kaksisylinterisellä pyörällä ja metrisellä ohjaustangolla.

Samin kanssa Reijo ei ole juurikaan ajanut yhdessä. Isä ja poika on nähty radalla yhtäaikaa vain harvoin. Mielenkiintoisinta on ollut näyttää, että vanhakin koira oppii uusia temppuja. Tuloksien perusteella Reijo on pärjännytkin hyvin.

Nuorempia tulin kiusaamaan - eivät mene enää keulimalla ohi

Identtiset ykköset

Pennan pyörien ainoat tekniset erot löytyvät säädöistä, jotka onkin suunniteltu varsin nerokkaalla periaatteella. Samin pyörässä on kuivan kelin säädöt, mutta Reijon pyörän hieman pehmeämmän ajotyylin asetukset toimivat optimoidusti myös sateen sattuessa.
Lauantaina ajettiin siis Reijon pyörällä?
- Kyllä. Tämä järjestely vapauttaa mekaanikkojen resursseja kaikkeen muuhun olennaiseen työhön, jota varikolla aina riittää.

Matkamotoristien Paddock-toimittajan mielestä R1 on hienoin katupyörä kautta aikojen ja Bike-lehtikin kutsui sitä aikoinaan lottovoitoksi. Mutta mitä mieltä ärjykkösestä on Reijo Penna - SM tason Road Racing kilpakuljettaja, joka vaihtoi italiaanoista takaisin Yamahaan 40 vuoden tauon jälkeen?

- Pyörä on erittäin hyvä ajaa. Se on vakaa ja tekee mitä kuski käskee eikä vauhkoonnu. Yamaha on tehty kuljettajaa varten eikä päinvastoin. R1 on hienostuneella tavalla eleetön kilpapyörä. Se ei ryntäile eikä protestoi. Tehoa löytyy ja sitä saadaan käyttöön tasaisesti. Pyörään on haettu kaksisylinterisen parhaita ominaisuuksia ja siinä on onnistuttu. Muutenkin kaikki tuntuu olevan nyt kohdallaan, sillä nopeuskin on noussut.

- Kaiken kaikkiaan tasapainoinen kokonaisuus, jota on hieno ajaa!

Talven jälkeinen röykkyisyys haittaa ja siihen on varsinkin aluksi vaikea totutella. Ensimmäisen harjoittelupäivän jälkeen radan möykyt kuitenkin aina tasoittuvat. Kun ajaa mummovauhtia ensimmäisen totuttelukierroksen, tulee kerättyä kaikki nypyt ja montunpohjat. Vasta kun antaa vauhdin korjata tien, saadaan säätöjäkin haettua kohdilleen.

Oikeat ajolinjat pudottavat sekunteja ja voisi kuvitella, että noin vaan Samin linjoja seuraamalla ne löytyvät. Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, sillä kuljettajat ajavat eri nopeudella. Lopulta on löytynyt se ajolinjojen kokonaisuus, joka Reijolle parhaiten sopii
- Tässä kaikessa Sami on toiminut hyvänä mentorina, se täytyy kyllä todeta.

"Ensimmäiset kierrokset on mulle yhtä kauhua.
- Mietin vain, ÄLÄ KAADA SAMIN SADEKELIN PYÖRÄÄ!"

Aamuaurinko nousee kirkkaana Botniaringin varikolla, kun kuljettajat valmistautuvat toisen kisapäivän lämmittelyyn tarkistaen muttereiden kireyksiä ja rengaspaineita. Linnunlaulu ja moottoreiden pärinä sekoittuu Kurikan Matkamotoristien kioskin aamukahvin tuoksuun. Päivästä on tulossa poutainen, mikä varmasti miellyttää kuljettajia. Tunnelma varikolla on rento, mutta innostuneen odottava.

1 Börje Ivarsson
1 Classic pre 48
BSA M20, 500cc, B33-moottori
Seura Funbo MS
Ruotsi

Börje Ivarssonin BSA:sta piti aikoinaan tulla sotapyörä, mutta tänään se taistelee kilparadoilla toisia pyöriä vastaan. Botniaringillä nopeus nousee helposti 150 km/h, mutta esim. Mo i Ranalla saa nokittaa vielä parillakympillä. 170 km/h on hurja nopeus näin vanhalle pyörälle, jossa ei ole edes jousitusta lukuunottamatta paria vieteriä etupäässä.

Börje Ivarsson

Kisaviikonlopun ykkönen

Kaikenkaikkiaan Ivarsson on käynyt läpi viisi classic-kisakautta, sitä ennen palkintohyllyt täyttyivät jäällä ajetuista mestaruuksista. Viime vuonna plakkariin tuli Pohjoismaiden mestaruudet Nordic Classic Championship 2010 sekä Nordic Classic Open 2010. Börje Ivarsson pitelee nimissään myös Botniaringin rataennätystä 1:28.350 luokassa 1 Classic pre 48 (7.6.2008).

Börjen mukaan parasta classic-harrastuksessa on, että kaikki pyörän huollot ja säädöt voi tehdä itse. Suomessa kilpaileminen on kisajärjestelyjen osalta huippuluokkaa ja on harmi, että esimerkiksi tanskalaiset eivät ole tällä kertaa kisoissa mukana. He eivät taida tietääkään, miten hieno kilpailu Kurikassa järjestetään.

Sunnuntain kisa alkoi Börje Ivarssonin johdolla ja hän pystyi pitämään tyylipuhtaalla ajollaan johtopaikan loppuun saakka.

Lars-Gunnar Zels on ajanut kisakauden 2010 ja sitä ennen osallistunut vain kolmeen kilpailuun. Herrasmieslaji vei heti mukanaan.

Vaikka mies kutsuu itseään aloittelijaksi, ainakin tämä kisaviikonloppu osoitti toista, kun Zels kävi pokkaamassa lauantaina kolmospytyn kotiin.

350cc Enfield -mylly kiertää vuosi vuodelta vain paremmin

Lars-Gunnar Zels

Sunnuntaiaamuna ruotsalaisten teltalla on rento ja hyvä tunnelma. Vaikka miehet ovat kilpakumppaneita, tasoitusta antaa kisassa Lars-Gunnarin matalaviritteisempi kilpapyörä.

Motorhomen varjossa

Harri Loposen menestyksekästä uraa olemme saaneet seurata jo monien vuosien ajan. Seuraamisen on tehnyt helpoksi se, että mies löytyy aina joukon kärjestä.

Vauhti on geeneissä ja saatu verenperintönä Raimo-Papalta. Classic-pyörä ei sen sijaan ole tullut perintönä, sillä tämä mies myy moottoripyöriä liikkeessään Varsinais-Suomessa. Erehdyin kysymään, onko voittojen salaisuus siinä että varastosta löytyy kymmenittäin nopeita pyöriä, johon Harri vastaa salaperäisesti "Sopii koittaa". Edessä seisova 1100-kuutioinen huippuunsa viritetty Suzuki pelottaa kysyjää siinä määrin, että tämä jää selvittämättä. Luokkana Harrin ajama Formula 1 on mielenkiintoinen, koska pyörät ovat keskenään hyvin erilaisia. Niistä täytyy vain löytää omansa.

Harrin Suzukissa on sunnuntaina aamupäivällä punaiset peitteet renkaiden päällä. Nykykilparadoilta tutut renkaanlämmittimet ovat tarpeen myös klassikoissa, puhutaanhan nyt jo 200 km tuntinopeuksista ja hillittömistä tehomääristä. Renkaat saa radallakin kuumaksi, mutta lämmittimillä varmistetaan lämmön tasainen jakautuminen myös pintaa syvemmälle.

Maanjäristys Japanista

Harri Loponen

Team Molitorin varikkoteltan aurinkotuolilla vastapäätä istuva Markku Loponen taitaa vannoa Yamahan nimeen. Viikonlopun kisojen kakkonen todistaa, että jammullakin pärjää.

Team Molitorin kaksoisvoitto

Botniaringin rata on haasteellinen ja oikean ajolinjan löytäminen voi olla aluksi vaikeaa.
Moni leikkaa lähtösuoran jälkeiseen kurviin liian aikaisin, mistä seuraa
että radan nopeimmalle suoralle lähdetään korjaillen.
Tämä tuo toisinaan ohituspaikkoja, mutta samanvauhtisia on tietenkin vaikea ohittaa.

Botniaringin kisa saa kiitosta Team Molitorilta loistavasti toimineista järjestelyistä.
Kurikan Matkamotoristien nettisivujen välittömästi ajon jälkeen päivittyvää
tulostaulukkoa kierrosaikoineen pidettiin erityisen hyvänä.

Sekä pyörä että kuljettaja ovat legendoja. Jussi Luomalla on pitkä ajohistoria, mutta erityisesti sydäntä lähellä ovat klassikot.

Klassikoiden kehittyminen ei ole pysähtynyt, vaan innovaatioille uhrataan edelleen aikaa. Tästä parhaana esimerkkinä Luoma ja hänen ainutlaatuinen pyöränsä, tuloksena koko ajan kovemmat kierrosajat ja menestyminen maailmalla.

Lauantain ykkönen ja kolmas

Botniaringin kisat ovat myös Luoman suosikkitapahtuma Suomessa. Kisan järjestelyt toimivat niin hyvin, että parannusehdotuksia on liki mahdoton keksiä.

Lauantain kisassa Jussi Luoma ajoi ykköseksi luokassa 7A ja kolmossijalle luokassa 7C F1, tänä vuonna syksyllä on edessä vielä mm. legendaarinen Manx GP 2.9.2011.

Jussi Luoma

Pyörän on rakentanut päämekaanikko ja tiimipäällikkö Janne Leiman (JL Meccanica) vuoden 2010 Mansaaren kilpailuun. Tuloksena oli hieno kymmenes sija osana suomalaista moottoripyörähistoriaa.

No pain, no gain.